TUKKATAIKOJA

Heipä hei! Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne hiukan mun kuulumisia ja näyttää mun niin ihanat uudet hiukset, jotka loihdittiin mulle lauantaina. Viime viikko tai oikeastaan koko alkuvuosi on mennyt aikalailla töitä paiskien ja vapaapäiviä mitä on ollut, niin nekin ovat olleet ohjelmaa täynnä. Tänään oikeastaan oli ensimmäinen päivä moneen viikkoon, kun omasta kotikolosta ei tarvinnut poistua kertaakaan, mikä on hyvin harvinaista herkkua mun arjessa. Näin introverttinä mulla on erityisen tärkeää saada välillä kerättyä energiavarastot täyteen, vaikka en mitään fyysisesti rasittavaa olisikaan tehnyt, niin jatkuva sosialisoituminen käy mulle voimille. Tänään en ole siis tehnyt mitään erityisen kiinnostavaa, enkä aiokaan tehdä, kun vaan siivoillut, lakannut kynnet ja nyt näpyttelen tätä postausta. Tälläisiä rentoja päiviä saisin olla mun puolesta ainakin jokatoinen viikko.

Lauantaina kävin piiitkästä aikaa kampaajan penkillä ja tukka näyttikin jo sen mukaiselta. Viime kerrasta oli vierähtänyt jo melkein vuosi(!), joten oli jo aikakin käydä laittamassa kusenkeltaiset hiukset uuteen uskoon. Halusin tällä kertaa hieman tummempaa sävyä tukkaan, sillä huomasin, että blondeja hiuksia on todella vaikea ylläpitää hyvännäköisinä. Hopeashampoota saisi läträtä hiuksiin ihan urakalla ja kampaajalla käyntejä pitäisi tehdä huomattavasti useammin. Itse kun en tiedä vielä omaa työtilannetta helmikuusta eteenpäin, niin nämä yli satasen maksavat tukkatohtorilla käynnit saavat pysyäkin aika harvassa. Kaksi kertaa vuodessa on mun mielestä oikein hyvä määrä käydä laittamassa hiukset välillä kuntoon, vaikka se aina kirpaiseekin lompakossa. Tälläkin kertaa kävin mun luottokampaajaksi nousseella Senni Koskivirralla ja lopputuloksesta en voisi olla enempää tyytyväinen. Näitä kutreja kelpaa taas esitellä muillekin! Enää vaan ostoslistalla olisi uusi puikkokiharrin, jotta saisin itsekin tehtyä hiuksista yhtä nätit kuin näissä kuvissa...

Nyt ajattelin vihdoin laittaa koneen kiinni ja kömpiä sohvalle viltin alle katsomaan jotain kauhuleffaa. Eiliseltä jäänyt yksi huurtava odottaa oikein kutsuvasti korkkaamista ja sipsiä löytyy vielä kaapin perältä. Siinä taitaakin mennä oikein mukavasti tämä loppuilta. Huomenna koittaakin taas paluu arkeen, joka ei toisaalta haittaa yhtään. Tämän ei-mitään-tekemistä täynnä olevan päivän jälkeen työ varmaan jo maistuukin. Ihanaa maanantai-iltaa teillekin!